Valoministeriöstä päivää!

 Musiikkitalo sini-pinkkinä ja Helsinki-logo
pinkki-valaistuna Kansalaistorilla 10.1.2026


Nyt on valokuvia - eli kuvia valosta ja valoteoksista!


Kävimme poikani Jimin ja Iidan kanssa katsastamassa LuxHelsinki-valoteoksia Helsingin keskustassa eilen 10.1. illalla;  paljon ihmisiä liikkeellä vaikka pakkasta paikoin -16 astetta ja lunta pyrytti vaakatasossakin, mutta säästä huolimatta tunnelma oli hyvä - tuhansia ihmisiä liikkeellä Helsingin keskustassa.

Lisäksi eilen oli juhlapäivä! Sain olla 30 vuotta sitten mukana osana muotoilujohtamisen taiteen maisterityötäni ideoimassa ja tuottamassa ensimmäistä Helsingin valofestivaalia työryhmässä. Taiteellisena osana muotoilin 5 tekstiilivalaisimen sarjan huonekaluliike Skannolle. Ne asiat, joita kirjasin valofestivaalin ideasta ja yhteistyöstä lopputyöhöni, mm. miksi valofestivaali on meille niin tärkeä, muodostavat nyt tärkeän yhteisöllisen kivijalan Helsingin talveen. 



LuxHelsinki2026 - musiikkia, arkkitehtuuria ja valo-ja äänielämyksiä kaupunkiympäristössä


Valofestivaali Helsingissä elävöittää kaupungin pitkää talviaikaa, kutsuu jakamaan yhdessä merkityksiä ja valontunnelmia sekä on jaettavaa kokemusta kaikenikäisille ilmaiseksi kaupunkiympäristössä. Sen avulla näemme asioita ja ympäristöä toisessa valossa taiteen keinoin - ankeasta pimeästä ja pakkasesta huolimatta.


Aloitimme kierroksen henkilökohtaisesti tärkeimmästä kaupunkitilasta eli Kansalaisaukiolta, joka rajautuu Suomen tärkeimpiin kulttuurirakennuksiin – Musiikkitaloon, Kiasmaan ja Oodiin – , eduskuntataloon, Sanomataloon, Mannerheimintiehen ja päärataan. Nämä Suomen tärkeimmät kulttuurirakennukset kuuluvat myös ammatilliseen uraani eri tavoin. 




Kuva 1. Musiikkitalo, Hauki-veistos ja Sophie Lalyn Apparition-teos 


Läpikuultava, normaalisti vaatimaton musiikkitalomme julkisivu Kansalaistorille päin on saanut näyttävän sini-pinkin valaistuksen. Suurelle julkisivunäytölle heijastuu videoprojisointi ranskalaisen Sophie Lalyn Apparition - kesäilmestymisiä -teoksen osa. 

Teoksessa Puutarhan keskellä oleva pieni värikäs puutalo tuo yllättävän elementin kaupunkitalven keskelle - ja ikäänkuin herättää ympäristön henkiin kesän värillosuudellään ja juhlavalla musiikilla. Musiikin juhlaan voi yhtyä kaikki torilla olevat. Tämän sisältöisiä teoksia on nähty valofestivaalillamme ennenkin, jopa ensimmäisessä festivaalissa kuvataiteilija Salla Järvisen Summer Mirage -heijastusteoksella Kalevankadulla ja Kaarina Katajisto teoksella Musical Green House Café Engelin sisäpihalla, toivat myös kesän talven keskelle. Mutta tällä Apparition-teoksella on monta symbolista merkitystä juuri sen takia, että se nivoo ensimmäisen valofestivaalin valoteosten sanoman juuri Musiikkitalon julkisivuun. Näen, että se kuvaa myös upeasti taiteen ja orkestereiden tehtävää olla "kesä talven keskellä", inspiraation lähde kaikille ja myös olla saavutettavissa kaikelle kansalle. Onneksi meillä on meidän kansallinen media YLE, joka tallentaa talossa tapahtuvaa konserttitoimintaa YLEn eri kanavien kautta ja siten tallentaa taiteellista huippuamme kaikille nautittavaksi myös YleAreenan kautta.

Upeaa, miten oivaltavasti tässä LuxHelsinki-tapahtumassa tänä vuonna musiikki nivoutuu kaupunkiympäristöön valoteoksien kautta!


Vuonna 2011 avattu Musiikkitalo eli Helsinki Music Centre on Suomen Radion Sinfoniaorkesterin RSO:n, Helsingin kaupungin orkesterin ja korkeimman musiikillisen koulutuksemme eli Taidekorkeakoulun Sibeliusakatemian kotipesä. Arkkitehtuurikilpailun voitti LPR-arkkitehdit ja talon pääarkkitehtina toimi Marko Kivistö, Mikko Pulkkinen ja nyt jo edesmennyt toimiston perustanut Ola Laiho. Kilpailutyön nimi "a mezza voce" kertoi sen, että itse talon olikin tarkoitus antaa itse musiikille tilaa saliensa loistavan akustiikan ja talon toiminnallisuuden kautta.

Silloin, kun Musiikkitaloa vielä suunniteltiin, voitimme visuaalisen ilmeen tarjouskilpailun ja saimme muotoilutoimistoni Hahmo Design Oy:n kanssa olla mukana tekemässä ja kehittämässä 5 vuoden ajan Musiikkitalon rakennusajan ja lanseerauksen visuaalista ilmettä, markkinointia ja viestintää silloisen projektijohtajan Helena Hiilivirran kanssa. Olin yritykseni toimitusjohtaja ja suunnittelimme tunnuksen, verkkosivut, kuvituksia, salikartat, esitteitä, lanseerauksen visuaalisen ilmeen ja jopa tuotteita Musiikkitalon kauppaan ja markkinointiin.


Musiikki on arkkitehti-muotoilijan työssä tärkeä inspiraation lähde, auttaa keskittymään piirtämiseen ja kirjoittamiseen; inspiroi ajattelemaan ja tekemään uutta, näkemään tulevaa ja luomaan kaikille parempaa ympäristöä. Toimistollani ja kuulokkeissani soi musiikki joka päivä ja laulan myös itsekin. 



Kuva 2. Melt -jääkimpale teos 


Kuva 3. Nordic Sculpture Oodin puujulkisuvn edessä

Kansalaistorilla on neljän teoksen kokonaisuus, joista pienemmät enemmän veistoksen kaltaiset ovat Oodin edessä Melt -jääkimpaleteos (kuva 2) sekä kaikille suomalaisille teiden varsilta tutun näköinen mäntyrungoista koostuva puupino punaisine leimoineen, jonka ylin puutukki valaistuu ja herää henkiin hengityksen rytmiin (kuva 3). 

Teoksella on oivaltava nimi, Nordic Sculpture. Melt on valokuvaaja René Disselin ja mediataiteilija Victor Disselin installaatio, jossa isä ja poika yhdistävät taiteelliset työnsä. Monumentaalisen, kahden tonnin painoisen jäälohkareen sisään on ”jäädytetty” valokuva. Teos kutsuu hidastamaan tahtia: pehmenemään, olemaan läsnä ja kirjaimellisesti ”sulamaan”. Kävimme lämmittelemässä Oodissa, kuten muutama sata muutakin!


Kuva 4. kartan ääressä - opastus karttoineen on vieläkin tärkeä osa kaupunkitapahtumaa ja kävimme lämmittelemässä Oodissa (kuva 5).

Kuva 6. Kiasman ja Sanomatalon väliset portaat ja näkyvä Kansalaistorille


Kuva 7. Modernin taiteen museo Kiasman veistoksellinen metallinen julkisivu herää henkiin

Koko festivaalin avaava teos nro 1! Kun laskeutuu Kiasman vierustaa pitkin portaita alas, vasemmalla Kiasman veistoksellisen kaarevassa julkisivussa näkyy Heli Suoninen & Klas Granqvist (FI) – teos Mielenkuvituksia


Mitä munasta kuoriutuu? Teos muodostuu suuresta, dinosauksen munan kokoisesta veistoksesta, äänesta ja projisoinneista sekä valosta. Teos kuljettaa kokijan leikin lävitse ja antaa mielikuvitukselle tilaa. Rikkautta on osata kuvitella, luoda uutta. Mielikuvituksen voimaa ja syntymää kuvaava teos tuntuu erityisen koskettavalta juuri nyt, kun elämme taloudellisesti hankalaa aikaa ja sota runnoo, mutta tärkeää on säilyttää oma elämänhalu ja kyky toimia sekä luoda uutta kaikesta ikävästä paineesta huolimatta. Yhdessä voimme tehdä paljon enemmän - ja paremmin!


Kuva 7. Lasipalatsin aukion näkymää


Kävelymatkamme jatkuu kirpeässä säässä ja käymme kokemassa Alexander Salvesenin Viimeinen tanssi ilmastonmuutokseen kantaa ottavan teoksen Lasipalatsin aukiolla. Teos ottaa haltuun koko ikonisen kaupunkitilan: BioRexin elokuvateatterin julkisivun, Amos Anderssonin taidemuseon veistokselliset kukkulat ja koko piha-alueen luoden elinkaaren. Koska sää on viileä, käymme lämmittelemässä ihanassa Lasipalatsin kahvilassa viinilasillisella. 


Jatkamme matkaa Hietalahteen, jossa odotamme näkevämme Hietalahdentorin teokset. Annantalon julkisivu elää ukrainalaisen taiteilijan Evgenija Grossin Path / road - We are under the protection of the Gods koskettavan kuva-animaation keinoin. Minkälainen maailmamme tänä päivänä onkaan! Mitä jos taiteilijat saisivat päättää - olisimme inhimillisempi, paremmin voiva ja kansakuntien läheisyyttä arvostava! 


Kuljemme Eerikinkatua torille päin ja kuulemme toriaukiolta kantautuvan musiikin jo pitkälle. 


Kuva 8. Vanha teknillisen korkeakoulun päärakennus

Vanha teknillisen korkeakoulun päärakennus Abrahaminkadulla herää henkiin kahdella elämyksellisellä projisointiteoksella: japanilaisen Chiakin pensselinvedoista koostuvalla hidastavalla Momentum-teoksella sekä Max Lapinsuo-Sylwénin Chapter-teoksella. Molemmat teokset käyttävät projisointipintanaan kauniin, välillä ilman elämää ja tyhjäksi jääneen vuonna 1887 valmistuneen arvorakennuksen näyttävää julkisivua. Momentum 3:sessa viisi 1100-luvun rakkausrunoa muodostaa visuaalisen runoelman. 

Harmi, että en osaa japaninkieltä; nämä runot jäävät sis vielä mysteeriksi! Jos osaat kieltä, kerro minulle, mitä runot sisältävät!



Kuva 9. Momentum julkisivussa ja Soleil Nuit loves Albireo -teos

Musiikin ja valo yhdistävässä Chapter-teoksessa rakennuksen julkisivuelementit heräävät uudelleen eloon, aluksi ikkunat, friisit ja muut historiallisen rakennuksen julkisivun symmetriset koriste-elementit piirtyvät valolla, löytävät paikkansa ja syntyvät uudelleen, järjestys syntyy mutta yllättäen myös häipyy ja hukkuu. Musiikki voimistuu,  ja rytmittyy, rakennuksen detaljit tuntuu juhlivan mutta myös sotkeutuvan valon spiraaleihin, järjestys muuttuu epäjärjestykseksi, arki juhlaksi ja arkkitehtuurilliset elementit vetäytyvät verhon lailla yhteisen kokemuksen ja riemun edestä. Lopussa musiikki kohottuu, valopyramidi nousee ja lopuksi julkisivu ikänkuin soittaa valolla ja piirtyy valolla uudelleen kauniiksi järjestykseksi.  


Aukiolla olevat kaksi muuta teosta, aurinkoa kuvaava tuulessa liikkuvista paljeteista muodostuva ranskalaisen Sébastien Lefèvren teos sekä lastaan ruokkiva äiti Anni Laukan teos sopii tuovat molemmat sekä Momentum- että Chapter-teokselle mielenkiintoisen vastinparin. 




Kuva 10. Valon huoneet 


Päätimme kierroksen tällä kertaa turkkilaisen taiteilijan Melek Mazicin teokseen Valon huoneet, jossa Helsingin jäänmurtajiakin rakentavan telakan nosturit, heräävät eloon värin ja valon avulla.


Tietystä kulmasta nosturit kohoavat pimeää taivasta varten kuin Helsingin omat viisi Eiffel-tornia pimeydestä. Telakka liitettiin vuonna 1880 sähköverkkoon ja tällä telakalla on rakennettu valtamerialuksia ja Suomen tulevaisuutta kohta 150 vuotta. Teokseen kuuluu oma sävelletty teos, jota voi kuunnella Lux Helsingin verkkosivuilta simultaanisesti, kun katsoo teosta. Musiikin on säveltänyt Ida Alanen ja siinä soittaa saksofonia Heli Hartikainen ja Marco Ullstein vibrafonia. Mukana on myös Lempikuoro. Mukana yhteistyössä on Helsinki Shipyard.


Käyn tänään vielä katsomassa uudellen teoksia mm. valokuituteoksen Vanhan kirkon puistossa.


Kaikki nämä teokset tuntuivat minulle hyvin läheisiltä. Hienoa, että Valofestivaali on vieläkin olemassa ja vuosi toisensa jälkeen ilahduttaa ja tuo uusiakin tekijöitä ja elementtejä, nostaa esille niitä valon, yhteisöllisyyden ja kaupunkiympäristön piirteitä, mitä aiemmin ei ole huomattu. 


Mutta vielä on paljon mahdollisuuksia, mitä emme ole huomanneet valofestivaaliin liittyen. Ensimmäisessä valofestivaalissa oli mukana kaupallisia muotoiluprojekteja mm. nuorten valaisinmessu, performanssitaidetta ja osallistavia kaupunginosa- ja kortteliprojekteja Siivouspäivän tapaan - valokoulutuksen merkitystä unohtamatta. Saa nähdä, missä painotus on ensi vuonna!


Paras, että käyt itse vielä kokemassa teokset, tänään on mahdollisuus!


#aaltoyliopisto #valofestivaali #kaupunkiympäristö #muotoilu #valo #suunnittelu #innovaatiot #helsinkitapahtumat


@luxhelsinki @myhelsinki 

Ei kommentteja